 |
| Kasnäs, Turun saaristo. |
Kesä, missä viivyt?
torstai 31. maaliskuuta 2011
Kesähaikailua
Kesä, missä viivyt?
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Hyvä ruoka, parempi mieli
Oon ihan tajuttoman väsynyt, mut mun oli pakko tulla kertomaan, että söin tänään taivaallisen hyvää suklaafudgekakkua <3 Syy tähän oli se, ettei viime sunnuntaina päästykään tuhlaamaan lahjakorttia sinne minne alunperin oli tarkoitus. Paikka oli jostain syystä täysin kuollut, eikä ovessa ollut asialle minkäänlaista selvitystä.
No, tänään mentiin äipän kanssa siis vantaalaiseen ravintola Bistro Fioreen syömään. Oltiin vähän skeptisiä, koska pelättiin paikan olevan snobien valloittama. Näin ei kuitenkaan ollut. Ravintola oli hotellin yhteydessä, ja syömässä oli - kappas vain - ihan normaaleja ihmisiä. Söin alkupalaksi vihreää salaattia, jossa oli jännä sitruksinen maku ja seassa ihania juureslastuja. Pääruuaksi söin club sandwichin (aika yllätyksetön veto multa, mutta teki mieli jotain aika mättöä kun oli niin kamala nälkä). Oltiin äitin kanssa pääruuan jälkeen ihan ähkyssä, mutta lahjakortti oli tuhlattava. Enkä todellakaan katunut että ahdoin vielä suklaafudgekakkupalan napaan, se oli nimittäin suussasulavaa. Tuonne olen kyllä suuntaamassa vielä uudestaankin, hinta-laatusuhde oli tosissaan kohdallaan.
Ja nyt tää kuulostaa siltä kuin pitäisin jotain ruokablogia, joten pakko tunkea tähän sekaan jotain blogin oikeaan aiheeseen liittyvää. Eiköhän kauneus liity muotiin jollakin tasolla? Tänään koulussa tehtiin kasvohoidot toisillemme kumpaankin suuntaan, ja saatiin testata koululle tulleita uutuustuotteita. Rakastuttiin suklaakuorintaan ja -naamioon - molemmat tuoksu ihan mokkapalataikinalle!
No, tänään mentiin äipän kanssa siis vantaalaiseen ravintola Bistro Fioreen syömään. Oltiin vähän skeptisiä, koska pelättiin paikan olevan snobien valloittama. Näin ei kuitenkaan ollut. Ravintola oli hotellin yhteydessä, ja syömässä oli - kappas vain - ihan normaaleja ihmisiä. Söin alkupalaksi vihreää salaattia, jossa oli jännä sitruksinen maku ja seassa ihania juureslastuja. Pääruuaksi söin club sandwichin (aika yllätyksetön veto multa, mutta teki mieli jotain aika mättöä kun oli niin kamala nälkä). Oltiin äitin kanssa pääruuan jälkeen ihan ähkyssä, mutta lahjakortti oli tuhlattava. Enkä todellakaan katunut että ahdoin vielä suklaafudgekakkupalan napaan, se oli nimittäin suussasulavaa. Tuonne olen kyllä suuntaamassa vielä uudestaankin, hinta-laatusuhde oli tosissaan kohdallaan.
Ja nyt tää kuulostaa siltä kuin pitäisin jotain ruokablogia, joten pakko tunkea tähän sekaan jotain blogin oikeaan aiheeseen liittyvää. Eiköhän kauneus liity muotiin jollakin tasolla? Tänään koulussa tehtiin kasvohoidot toisillemme kumpaankin suuntaan, ja saatiin testata koululle tulleita uutuustuotteita. Rakastuttiin suklaakuorintaan ja -naamioon - molemmat tuoksu ihan mokkapalataikinalle!
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Henkselifiilis
Luokkakavereille jo tänään totesin, että keväisin mun vaateinspiraatio herää eloon. Uskallan silloin kaivaa vaatekaapista esille niitä vaatekappaleita, joita ostaessa oon miettinyt, että tuleekohan tätä koskaan käytettyä. Ei siksi ettenkö tykkäis vaattesta, vaan sen takia, koska kaverit tai perhe on joskus pyöritellyt silmiään mun ostoksille. Otetaanpa pari esimerkkiä.
Kööpenhamina, Tanska, kesä 2009. Löydän New Yorkerista ihanan, pinkin, olkaimettoman shortsihaalarin. Meen sovituskoppiin ja eikös siinä äidillä ja siskolla riemu ratkennut. Ne sanoi, etten ikinä tulis käyttämään haalaria, ainakaan jos väri olis pinkki. Kokeilin sitten mustaa versiota, ja makutuomarit virnuili yhä edelleen, ollen tiukasti sitä mieltä että mulla ja shortsihaalarilla ei yhteistä tulevaisuutta löydy. Niin siinä kuitenkin kävi, että mun ja uskollisen shortsihaalarini taival on kestänyt jo melkein kaksi vuotta, eikö loppua näy niin kauan kun vaate pysyy ehjänä.
Ja arvatkaa mitä kävi virnuilevalle pikkusiskolle? Kyllä vain, hän päätyi sitten toisena päivänä ostamaan jostakin muusta kaupasta pinkin shortsihaalarin.
Kööpenhamina, Tanska, kesä 2009. Löydän Sparkzista nahan ulkonäköä jäljittelevät, kiiltävät leggingssit, joita näkyi jokaisen trenditietoisen tanskalaistytön päällä missä päin Tanskaa sitten liikkuikin. Leggingssit istuivat hyvin, mutta tuskailin myyjälle, sopivatko pökät tyyliini. Myyjä rauhoitteli kertomalla, että oli ensin pitänyt housuja Istedgadella (Köpiksessä eräs katu) itseään myyvien naisten vaatteina, mutta sanoi omistavansa kyseisiä housuja nyt usemman parin. Housut lähtivät mukaan Suomeen, ja äitini ilme vastassa lentokentällä oli näkemisen arvoinen. Kun pistin pöksyt ensimmäisiä kertoja päälle viihteelle, ne saivat kutsumanimekseen dtm-leggarit (nimi on muuten jäänyt meidän kaveriporukassa vakituiseen käyttöön) ja kutsuttiin niitä David Hasselhoff -housuiksikin.
Mikä on tilanne nyt? Karkeasti arvioituna 3/4 läheisistä kavereistani omistaa samantyyliset housut.
En todellakaan kutsuisi itseäni minkään sortin trändsättareksi, mutta on se ihan hauskaa huomata, miten ihmisten asenteet tietynlaisia vaatteita kohtaan muuttuvat. Joskus riskienotto kannattaa, ja vähän erikoisemmastakin vaatteesta saattaa tulla pitkäikäinen kaveri...
... niin kuin tästä hamosesta. Vaikka tän hameen yhdistäis vähän yksinkertaisempaankin paitaan (niin kuin mä nyt tänään tein), henkselit piristää kokonaisuutta mukavasti!
Kööpenhamina, Tanska, kesä 2009. Löydän New Yorkerista ihanan, pinkin, olkaimettoman shortsihaalarin. Meen sovituskoppiin ja eikös siinä äidillä ja siskolla riemu ratkennut. Ne sanoi, etten ikinä tulis käyttämään haalaria, ainakaan jos väri olis pinkki. Kokeilin sitten mustaa versiota, ja makutuomarit virnuili yhä edelleen, ollen tiukasti sitä mieltä että mulla ja shortsihaalarilla ei yhteistä tulevaisuutta löydy. Niin siinä kuitenkin kävi, että mun ja uskollisen shortsihaalarini taival on kestänyt jo melkein kaksi vuotta, eikö loppua näy niin kauan kun vaate pysyy ehjänä.
Ja arvatkaa mitä kävi virnuilevalle pikkusiskolle? Kyllä vain, hän päätyi sitten toisena päivänä ostamaan jostakin muusta kaupasta pinkin shortsihaalarin.
 |
| Shortsihaalari: New Yorker Sandaalit: Andiamo Laukku: H&M |
Kööpenhamina, Tanska, kesä 2009. Löydän Sparkzista nahan ulkonäköä jäljittelevät, kiiltävät leggingssit, joita näkyi jokaisen trenditietoisen tanskalaistytön päällä missä päin Tanskaa sitten liikkuikin. Leggingssit istuivat hyvin, mutta tuskailin myyjälle, sopivatko pökät tyyliini. Myyjä rauhoitteli kertomalla, että oli ensin pitänyt housuja Istedgadella (Köpiksessä eräs katu) itseään myyvien naisten vaatteina, mutta sanoi omistavansa kyseisiä housuja nyt usemman parin. Housut lähtivät mukaan Suomeen, ja äitini ilme vastassa lentokentällä oli näkemisen arvoinen. Kun pistin pöksyt ensimmäisiä kertoja päälle viihteelle, ne saivat kutsumanimekseen dtm-leggarit (nimi on muuten jäänyt meidän kaveriporukassa vakituiseen käyttöön) ja kutsuttiin niitä David Hasselhoff -housuiksikin.
Mikä on tilanne nyt? Karkeasti arvioituna 3/4 läheisistä kavereistani omistaa samantyyliset housut.
 |
| Ei-niin-iloinen lähtö Köpiksestä :D Leggingssit: Sparkz |
En todellakaan kutsuisi itseäni minkään sortin trändsättareksi, mutta on se ihan hauskaa huomata, miten ihmisten asenteet tietynlaisia vaatteita kohtaan muuttuvat. Joskus riskienotto kannattaa, ja vähän erikoisemmastakin vaatteesta saattaa tulla pitkäikäinen kaveri...
 |
| Hame: Pull&Bear (Viro) Paita: H&M |
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Muumimania
Seuraavista kuvista ei siis ainakaan huomaa, et tykkään Muumeista... Itse oon sitä mieltä, että koskaan ei oo liian vanha ollakseen Muumi-fani. Muumit ja niiden elämänfilosofia on ihan parhaita - jos mä olisin muumi niin käpertyisin ihan mielelläni talviunille odottamaan kevään tuloa. Talven vois mun puolesta täysin surutta skipata.
Kävin joskus Tampereella Muumi-museossa ja sieltä tarttui mukaan jos jonkinlaista julistetta ja korttia.
Tän ihanan Muumi-kellon löysin joskus kirpparilta ihan pilkkahinnalla. On ollut käytössä jo varmaan 4-5 vuotta :D
Tääkin juliste on Muumi-museon reissulta. Noi Muumi-hahmot on vaan niin yybersöpöjä, ja kun niillä on huoneen seinät vuorattu niin ei siitä voi tulla kun hyvälle tuulelle!
PS. Kuka ei kuulu joukkoon?
(<3)
PS. Kuka ei kuulu joukkoon?
Safarifiilis
Tänään aurinko lämmitti ihan mukavasti parvekkeella, joten tuumin että nyt on vihdoin korkea aika päästää uusi shortsihaalari ulkoilemaan. Kuva ei tosin päästä vaatetta todellakaan oikeuksiinsa, koska mulla oli kamala bad hair day, kamera vammaa valojen kanssa enkä mä oikeen jaksanut keskittyä poseeraamiseen. Pieneltä sysslaamiselta ei tietenkään voi välttyä, kun joutuu käyttämään kameran itselaukaisijaa (sisko on tuskin koskaan kotona eikä se kyllä jaksaisi mua varmaan muutenkaan kuvata ja äiti osaa ottaa sellasia kuvia missä suunnilleen pää vaan näkyy ja loput 1/10 kuvasta on taivasta).
Tää haalari menis varmaan vielä paremmin esimerkiksi paksujen sukkisten kanssa, mutta ulkona on vielä sen verran kylmä että pakko oli laittaa kunnon leggarit jalkaan. Olis myös ihana heittää päälle pelkkä nahkatakki, mut luulen senkin jäävän vielä pelkäks haaveiluks tässä vaiheessa... On se kiva kun arska paistaa, mut ei se auta mitään kun on pakko tuulla niin hitosti!
Ihanaa, lähdetään kohta äipän ja siskon kanssa kuluttamaan mummin antamaa joululahja-lahjakorttia, jolla päästään syömään (tietystä listasta) valitsemaamme ravintolaan. Viime vuonna kun käytiin yhdessä paikassa, niin oli ihan mielettömän hyvää ruokaa ja jouduttiin itse maksamaan alle 10 euroa. Aika hyvin, kun kolme ihmistä ottaa alku-, pää- ja jälkiruuan. Mennään näillä näkymin samaan ravintolaan kuin viime kerralla, ja jos ruoka on edelleen hyvää niin voin raportoida mistä paikasta oikein on kyse :D
 |
| Shortsihaalari: H&M Vyö: Nini's Hiuspanta: Gina Tricot |
Ihanaa, lähdetään kohta äipän ja siskon kanssa kuluttamaan mummin antamaa joululahja-lahjakorttia, jolla päästään syömään (tietystä listasta) valitsemaamme ravintolaan. Viime vuonna kun käytiin yhdessä paikassa, niin oli ihan mielettömän hyvää ruokaa ja jouduttiin itse maksamaan alle 10 euroa. Aika hyvin, kun kolme ihmistä ottaa alku-, pää- ja jälkiruuan. Mennään näillä näkymin samaan ravintolaan kuin viime kerralla, ja jos ruoka on edelleen hyvää niin voin raportoida mistä paikasta oikein on kyse :D
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Rusettifiilis
Olis se ihanaa jos olis yhtä paljon vapaata kun tällä viikolla on ollut (eli tiistaista asti vaan chillailtu kotona). Tässä on mukavasti ehtinyt kotiutua uuteen kämppään, ja meiän pikku Pepilläkin on ollut melkein koko ajan seuraa. Se on vähän ihmetellyt uutta paikkaa, mutta ottanut muuton kuitenkin yllättävän rauhallisesti. Neiti rakastaa nukkua pitkään eikä aamukusballe ole todellakaan mitään kiirettä, jos vaan olis mahdollista niin Peppi viettäis varmasti koko päivän peiton alle kääriytyneenä.
 |
| Peppi kurkisti aamulla nyreän näköisenä peiton alta... |
Tänään olin ihan rusettifiiliksellä, joten iskin rusettipannan päähäni pitkästä aikaa. Koekäyttöön pääsi myös ensimmäistä kertaa pikkusiskon (!) vanha korkeavyötäröinen hame, joka jotenkin mystisesti mahtuu päälle vaikka siskoni onkin tosi pieni. Meinasin laittaa vielä rusettikorviksetkin, mutta se oli jo vähän liikaa...
 |
| Toppi: H&M Hame ja kaulakoru: Seppälä Hiuspanta: Pieces |
PS. Ihan kiva kun sain vasta vähän aikaa sitten tietää, että vedenkestävä ripsari pitää ripset hyvin taivutettuina. Mulla on luonnostaan tosi pitkät ripset ja oonkin vähän ihmetellyt, miksi normiripsari saa ripseni lässähtämään ihan totaalisesti, taivutettuinakin. Ostin sitten Max Factorin False Lash Effect -ripsarin vedenkestävän version, ja arvatkaa vaan oliko eroa edelliseen!
torstai 24. maaliskuuta 2011
Aurinkolasimania
Koska ulkona on niin ihanan aurinkoista, ajattelin kaivaa aurinkolasivarastot esille kesää varten. Tuli huomattua, että oon viime aikoina keskittynyt oikeastaan vaan yhdenmallisten aurinkolasien hamstraamiseen, kuten kuvista näkyy...
Nämä aurinkolasit oli hankinta Green Dayn kesäkuiselta keikalta Helsingin Kalasatamasta. Oli muuten mieletön keikka, yks parhaimmista mitä oon ikinä nähny! Billie Joe on niin ihana, kunnon showmiehiä kyllä koko bändi täynnä. Olihan sitä pakko sit ostaa joku muisto keikalta (bändipaidan lisäks).
Nämä pirteänliilat ei-ehkä-niin-aidot Ray Banit sain iskältä tuliaiseks Thaimaasta. Sisko sai samanlaiset mut hieman pinkimpänä (mistä oon lievästi kateellinen), mut luultavasti voidaan tehdä vaihtokauppoja aina silloin tällöin. Odotan ihania kesäpiknikkejä jolloin saan laittaa nää iloisenväriset arskat päähäni!
Musta on tullut eläinkuosien suurkuluttaja muutamien ystävien jalanjäljissä. En siis voinu vastustaa kun näin nää kaunokaiset Seppälässä Vihdissä (oli muuten eka kerta kun tein visiitin Vihtiin, mulla oli siis jo pitkään ollut suuri aukko sivistyksessä). Oli ehkä ihan oikeutettua ostaa sieltäkin matkamuisto, sen verran hieno kokemus oli. :D
PS. Edellisessä postauksessa ollut asukokonaisuus vaihtui kuin vaihtuikin vaatekriisin seurauksena...
Nämä aurinkolasit oli hankinta Green Dayn kesäkuiselta keikalta Helsingin Kalasatamasta. Oli muuten mieletön keikka, yks parhaimmista mitä oon ikinä nähny! Billie Joe on niin ihana, kunnon showmiehiä kyllä koko bändi täynnä. Olihan sitä pakko sit ostaa joku muisto keikalta (bändipaidan lisäks).
Nämä pirteänliilat ei-ehkä-niin-aidot Ray Banit sain iskältä tuliaiseks Thaimaasta. Sisko sai samanlaiset mut hieman pinkimpänä (mistä oon lievästi kateellinen), mut luultavasti voidaan tehdä vaihtokauppoja aina silloin tällöin. Odotan ihania kesäpiknikkejä jolloin saan laittaa nää iloisenväriset arskat päähäni!
Musta on tullut eläinkuosien suurkuluttaja muutamien ystävien jalanjäljissä. En siis voinu vastustaa kun näin nää kaunokaiset Seppälässä Vihdissä (oli muuten eka kerta kun tein visiitin Vihtiin, mulla oli siis jo pitkään ollut suuri aukko sivistyksessä). Oli ehkä ihan oikeutettua ostaa sieltäkin matkamuisto, sen verran hieno kokemus oli. :D
PS. Edellisessä postauksessa ollut asukokonaisuus vaihtui kuin vaihtuikin vaatekriisin seurauksena...
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Pikkulauantai (+ VAATEKRIISI!)
Olisihan se pitänyt taas arvata.
Aina kun pitäis ulos lähteä, se tapahtuu joka kerta: vaatekriisi iskee. Miten voi olla niin vaikeaa valita, mitä pistää päälle?! Kaappi pursuaa (ja ihan oikeasti pursuaa) ihania mekkoja ja hameita. On vaan aina sellainen tunne, että kaikkia on jo käyttänyt sata kertaa, tarvitsisin uusia vaatteita. Tämän takia sitä usein sortuukin shoppaamaan.
Kuvassa olevat vaatteet ovat vielä tälläkin hetkellä päällä. Saattaa tosin vielä mieli muuttua monta kertaa ja lähteä asu vaihtoon... Tai sitten ei. Jatkoa seuraa.
Aina kun pitäis ulos lähteä, se tapahtuu joka kerta: vaatekriisi iskee. Miten voi olla niin vaikeaa valita, mitä pistää päälle?! Kaappi pursuaa (ja ihan oikeasti pursuaa) ihania mekkoja ja hameita. On vaan aina sellainen tunne, että kaikkia on jo käyttänyt sata kertaa, tarvitsisin uusia vaatteita. Tämän takia sitä usein sortuukin shoppaamaan.
 |
| Leggingsit on muuten saatu mummilta! |
Kuvassa olevat vaatteet ovat vielä tälläkin hetkellä päällä. Saattaa tosin vielä mieli muuttua monta kertaa ja lähteä asu vaihtoon... Tai sitten ei. Jatkoa seuraa.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Kevät on pelastettu!
JEEEEEEE ! Nyt on pakko tuulettaa, sillä en olisi uskonut että tää päivä enää koskaan tulis kohdalle: Nivean Summer Beauty -päivettävät (ja kiinteyttävät) kosteusvoiteet ovat taas palanneet kauppojen (tai ainakin yhden kaupan) hyllylle <3 Ehdin jo säikähtää etten koskaan enää löytäis niitä mistään! Nivean päivettävä on oikeesti ihan vailla vertaansa. Minkään sortin itseruskettavista en niinkään perusta, kun ne haisee yleensä ihan järkyttävälle eikä lopputuloskaan välttämättä ole sieltä luonnollisimmasta päästä. Mutta nyt ei tarvitse enää turvautua mihinkään muuhun - santsasin pari purkkia kaappiin jos tämä ihana tuote vaikka katoaisi taas yht äkkiä kaupan valikoimasta.
Päivän saldo oli siis muun muassa rakkaan lempparituotteen kevätpaluu, hiusten värjäys, kulmien värjäys (tein sen ensimmäistä kertaa ihan itse mutta onnistui iloiseksi yllätykseksi ilman ongelmia) ja valaistuminen: Life -luontaistuotekaupoista saa kuin saakin luonnonkosmetiikkaa. Lähiostoskeskuksen myymälässä ne oli vaan ovelasti sellaisella hyllyllä, mille en ole aikaisemmin hoksannut kurkata. Ihan hyvä tajuta tällainen asia sitten, kun on jo ostanut kaikki uudet putelit (tosin nekin sentään Nivean Pure & Natural -sarjaa mikä on vähän ekologisempaa tasoa kuin yleensä).
Muutto ei ole vieläkään täysin completed. Huoh.
Päivän saldo oli siis muun muassa rakkaan lempparituotteen kevätpaluu, hiusten värjäys, kulmien värjäys (tein sen ensimmäistä kertaa ihan itse mutta onnistui iloiseksi yllätykseksi ilman ongelmia) ja valaistuminen: Life -luontaistuotekaupoista saa kuin saakin luonnonkosmetiikkaa. Lähiostoskeskuksen myymälässä ne oli vaan ovelasti sellaisella hyllyllä, mille en ole aikaisemmin hoksannut kurkata. Ihan hyvä tajuta tällainen asia sitten, kun on jo ostanut kaikki uudet putelit (tosin nekin sentään Nivean Pure & Natural -sarjaa mikä on vähän ekologisempaa tasoa kuin yleensä).
Muutto ei ole vieläkään täysin completed. Huoh.
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Tilapaniikki.
Uuden kodin vaatekaappi on hieman tilavampi kuin vanhan, mutta se ei kyllä paljoa auta. Vaatteita kun tulee koko ajan lisää ja nyt varsinkin kesällä kaikki piilossa olleet mekot on ihana ripustaa henkarille.
Vanhan vaatekaapin rekin kanssa kävi muuten kerran niin, että yht äkkiä kuului kamala rymähdys ja minä tietysti kurkkasin ihmetellen kaappiin. Samassa kun avasin oven, minuun törmäsi valtava mekkotsunami - koko rekki oli vaatteiden painon (ja määrän?) ansiosta rymähtänyt alas. Kevensin siis vähän rekin lastia ja päätin samalla tehdä vaatekaappiremontin, jossa yritin karsia vaatteita kierrätykseen (luultavasti huonoin lopputuloksin).
Vanhan vaatekaapin rekin kanssa kävi muuten kerran niin, että yht äkkiä kuului kamala rymähdys ja minä tietysti kurkkasin ihmetellen kaappiin. Samassa kun avasin oven, minuun törmäsi valtava mekkotsunami - koko rekki oli vaatteiden painon (ja määrän?) ansiosta rymähtänyt alas. Kevensin siis vähän rekin lastia ja päätin samalla tehdä vaatekaappiremontin, jossa yritin karsia vaatteita kierrätykseen (luultavasti huonoin lopputuloksin).
 |
| ja tässä on tosiaan vasta murto-osa tavaroista. |
Turhautuminen.
Muuttaminen on mahdollisesti tänään vielä hirveämpää kuin se oli aikaisemmin. Tavaramäärä ei tunnu millään vähenevän. Päin vastoin, tuntuu siltä kuin aina löytyisi uutta pakattavaa eikä loppua näy. Olen vienyt jo suuren osan vaatteistani uuteen kotiin, mutta vaatekaappi on jo mukavasti täyttynyt. En ole edes laittanut kesävaatteita kokonaan esille, koska odotan että talvivaatteet saisi vihdoin ahtaa laatikoihin ja tunkea ne pimeimpään kellarin nurkkaan odottamaan seuraavaa karua talvea.
Muuton yhteydessä olen tajunnut, että omistan sittenkin ihan valtavan määrän kenkiä (kuvamateriaalia tulossa pikimmiten). Ja silti keksin aina jonkun tekosyyn ostaa lisää. Sama pätee vaatteisiin. Vaate- ja kenkävuoria ihmetellessäni lupasin itselleni, etten vähään aikaan osta yhtään mitään. Pidän edelleenkin melkein kaikista omistamistani vaatteista, mutta uusimmat tulokkaat saavat aina eniten huomiota ja vanhemmat jäävät vähemmälle käytölle.
Yritänkin siis tästä eteenpäin kierrättää vaatekaappini sisältöä ahkerammin siten, että käytän aina tietyin väliajoin vanhempia ja uudempia vaatteita vuorotellen. Katsotaan, kuinka hyvin systeemi toimii.
Muuton yhteydessä olen tajunnut, että omistan sittenkin ihan valtavan määrän kenkiä (kuvamateriaalia tulossa pikimmiten). Ja silti keksin aina jonkun tekosyyn ostaa lisää. Sama pätee vaatteisiin. Vaate- ja kenkävuoria ihmetellessäni lupasin itselleni, etten vähään aikaan osta yhtään mitään. Pidän edelleenkin melkein kaikista omistamistani vaatteista, mutta uusimmat tulokkaat saavat aina eniten huomiota ja vanhemmat jäävät vähemmälle käytölle.
Yritänkin siis tästä eteenpäin kierrättää vaatekaappini sisältöä ahkerammin siten, että käytän aina tietyin väliajoin vanhempia ja uudempia vaatteita vuorotellen. Katsotaan, kuinka hyvin systeemi toimii.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Muuttokaaos.
Muuttaminen on kamalaa.
On niin paljon tavaroita! Varsinkin sellaisia, joilla on joku merkitys menneisyydessä ja joissa on erityisen paljon muistoja. Mutta mitä niillä tekee? Tarpeettomat tavarat on vaan pakko heittää kylmänviileästi menemään, vaikka harmittaisikin.
Kävin läpi vuoren kokoisen kasan talven ajan piilossa olleita kesävaatteita, ja sieltä löytyikin sitten monia arkistojen helmivaatekappaleita. Muutama kesä sitten oli mieletön tunikabuumi, ja minä haalin tunikoita varastoon kaksin käsin ja kaikissa eri väreissä. On yleensä avartava kokemus tonkia vaatekaappia - aina sieltä löytyy jotain, mitä ei muistanut omistavansa. Syynä saattaa mahdollisesti olla, että niitä vaatteita on kertynyt sinne liikaa...
Olen huomannut, että tänä keväänä tekemäni vaatevalinnat ovat viime aikoina menneet hillitympään suuntaan värien saralla. Vaatekaappiini on ilmestynyt ihana, beige trenssi (en muuten ikinä uskonut omistavani trenssiä!), vaaleanrosa shortsihaalari (näitäkin on tullut viime aikoina haalittua) ja nyt uusimpana tulokkaana vaaleansininen, farkkukangastyylinen kevätmekko (kuvassa).
Olen muuten pienen tauon jälkeen hurahtanut taas H&M:n vaatteisiin. Kaikki viimeisimmät vaateostokseni olen tehnyt siellä - aina löytyy jotain! En malta odottaa että ilmat lämpenevät ja pääsen koeulkoiluttamaan ihanat, väljät, leopardikuosiset H&M -housuni, jotka ovat ihanan kevyen tuntuiset päällä.
On niin paljon tavaroita! Varsinkin sellaisia, joilla on joku merkitys menneisyydessä ja joissa on erityisen paljon muistoja. Mutta mitä niillä tekee? Tarpeettomat tavarat on vaan pakko heittää kylmänviileästi menemään, vaikka harmittaisikin.
Kävin läpi vuoren kokoisen kasan talven ajan piilossa olleita kesävaatteita, ja sieltä löytyikin sitten monia arkistojen helmivaatekappaleita. Muutama kesä sitten oli mieletön tunikabuumi, ja minä haalin tunikoita varastoon kaksin käsin ja kaikissa eri väreissä. On yleensä avartava kokemus tonkia vaatekaappia - aina sieltä löytyy jotain, mitä ei muistanut omistavansa. Syynä saattaa mahdollisesti olla, että niitä vaatteita on kertynyt sinne liikaa...
Olen huomannut, että tänä keväänä tekemäni vaatevalinnat ovat viime aikoina menneet hillitympään suuntaan värien saralla. Vaatekaappiini on ilmestynyt ihana, beige trenssi (en muuten ikinä uskonut omistavani trenssiä!), vaaleanrosa shortsihaalari (näitäkin on tullut viime aikoina haalittua) ja nyt uusimpana tulokkaana vaaleansininen, farkkukangastyylinen kevätmekko (kuvassa).
Olen muuten pienen tauon jälkeen hurahtanut taas H&M:n vaatteisiin. Kaikki viimeisimmät vaateostokseni olen tehnyt siellä - aina löytyy jotain! En malta odottaa että ilmat lämpenevät ja pääsen koeulkoiluttamaan ihanat, väljät, leopardikuosiset H&M -housuni, jotka ovat ihanan kevyen tuntuiset päällä.
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Ciao!
Vaikka blogin otsikosta toisin saattaisi päätellä, en ole mikään hervoton kenkäfriikki (vaikka kaappi toisaalta pursuaakin milloin minkäkinlaisia popoja). Olen näet löytänyt elämälleni tarkotuksen: mekot.
Mekkojen metsästys kuuluu suurelta osin harrastuksiini, tosin myös shoppailu yleensä. Mutta jos juuri SE mekko osuu kohdalle, on yleensä toimittava pakon edessä ja ostaa SE mekko. Kaappini pursuaa jos jonkinlaisia ihanuuksia (ainakin omasta mielestä ne sellaisia ovat), ja odotan silmät kiiluen milloin pääsisin niitä taas ulkoiluttamaan. Tietysti viikonloppuisin jotkut mekot pääsevät näkemään rahtusen päivänvaloa, mutta ei ole sen kaltaista tunnetta kun kesällä saa kirmata ulkona ilman kamalia eskimovarustuksia ja esitellä mekkosia kaikessa komeudessaan. Joten sitä odotellessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)