Nyt tuli stoppi

Tää oli nyt ehkä odotettavissa kun mun postaustahti on laahannut jo koko viimeisen vuoden ihan hävettävän paljon. Good shoes won't save you this time jää ainakin toistaiseksi tauolle. Tavoitteena olis herättää blogi henkiin viimeistään sitten jos (KUN!) pääsen opiskelemaan. Tiedän että opiskelupaikka ja uusien ihmisten tapaaminen tekevät ihmeitä pukeutumisinspikselleni. Blogihan aloitti alun perin "muoti"blogina, rakkaudesta vaatteisiin. Tällä hetkellä mun elämä on fäshönistä kaukana...

Asiat täällä Tanskanmaalla rullaa ihan kivasti tällä hetkellä, tosin matka ei todellakaan oo mennyt niin kuin Strömsössä. Koska oon pitänyt tän blogin tunnelman aina melko positiivisena, en halua nytkään alkaa mitään valitusvirsiä kirjoittamaan. Sen takia mä en oo täältä ehkä niin usein päivitellyt, kun en vaan osaa pitää sellaista henkilökohtaista blogia jossa vuodatan kaikki ajatukseni koko kansan nähtäville. Mä kaiholla muistelen niitä aikoja kun äippä joutui lähes joka päivä kuvailla mun päivän asuja ja ostospostauksia tuli melkein joka viikko. Kauas on menty niistä ajoista.

Mä en poista blogia, vaan kaikki postaukset jää edelleen teidän nähtäville. Käykäähän siis edelleen ahkerasti lukemassa mun juustotankopostausta, joka on varmaan koko näiden parin-kolmen vuoden ajan keikkunut tuolla suosituimpien listalla :D <3

Kiitos kaikille teille lukijoille, jotka ootte henganneet mukana tähän asti! Ihmettelen tosin jos teitä vielä siellä on, niin passiivista tää bloggailu on tässä viime aikoina ollut. Mutta ne kommentit mitä oon aina välillä saanut on olleet 99% positiivisia, ja on kyllä lämmittäneet mieltä. :)

Bloggailu ei ihan kokonaan ole tauolla mun osalta, me meinaa päätettiin Rian kanssa toteuttaa jo kauan sitten vitsillä heittämämme idea...

Kyllä vaan, kyhättiin kokoon ruokablogi, Tulevaisuuteni manaattina :'D Taisin just viime postauksessa heittää ton ihan läpällä ilmaan ja nyt se on sitten täyttä totta. Ruoka on nyt tällä hetkellä mun elämäni kantava voima (ei hätää sukulaiset, en silti tuu satakilosena täältä pois), ja se kanavoituu sitten tähän uuteen blogiin. Siellä jaetaan hyviksi havaittuja reseptejä ja löpistään muutenkin pelkästään ruuasta. Te nyt ootte joutuneet mun ruokalöpinöiden uhriksi tässä jo pidemmän aikaa, joten ei taida olla mitään uutta informaatiota.

Meitsi kiittää ja kuittaa tältä erää, palaillaan ehkä tulevaisuudessa! Tervetuloa seuraamaan manaattien elämää uuden blogin puolelle, jos ruoka-aiheiset postaukset yhtään kiinnostavat :)

Hello Oktober

Hupskeikkaa, taas on päässyt vierähtään yli viikko viime päivityksestä. Aika menee täällä jotenkin ihan ihmeellisen nopeesti, ja tänään täytyi pitkästä aikaa kattoa kännykän kalenterista että moneskohan päivä oikeen mahtaa olla. Sen verran kartalla kuitenkin olin että tiesin syyskuun vaihtuneen lokakuuksi... :D Mut pikkusen järkytyin siitä, että mennään jo näin "pitkällä" lokakuussa. Enää reilu viikko niin pääsee moikkaamaan Suomen musuttimia! <3

Tässä vielä muutamat kuvat lenkiltä, joka minä ja Jenni käveltiin Maxin kanssa sillon kun Jenppa oli täällä visiitillä. Tää Tanskan sää on yllättänyt mut ihan täysin! Olin varautunut siihen, että täällä sataa tyyliin 24/7 ja on kylmä ja tuulee ja yyyh. Mut tänäänkin täällä on ollut +16 astetta, arska paistellut ja meinasin saada lämpöhalvauksen kun kävin 500 metrin päässä kaupassa parkatakki päällä. Oli vähän turha joo. Kävin sit Maxin kanssa lenkillä ilman takkia eikä tullu kyllä yhtään kylmä. Kyllä mulle kelpaa tällanen lokakuu :D

Ah toi alin kuva, mun ja Jennin tankkauspäivä... Kumpikin on täällä ollut tosiaan vähän nälissään tän tanskalaisen ruokailurytmin takia, niin päätetiin santsailla oikein antaumuksella. Vaikka oltiin ihan ähkyssä (eikä kyllä saatu tuhottua ees koko tota satsia), niin kelpais jo uudestaan vähän tankkailla. Onneks täällä vietetään perjantaina kahden lapsen yhteissynttäreitä, ja ensi viikolla juhlat jatkuu kun perhettä tulee eri päivinä juhlistamaan tyttöjä... Ja torstaina pääsenkin jo Suomeen äipän hellään huomaan ja meinaan kyllä tankata sielläkin niin että napa ruskaa. Anteeks kun tää mun blogin sisältö on näin ruokapainotteista, mä luulen et mä kohta perustan sellasen spin off-blogin kun Tulevaisuuteni manaattina :'D Sitä onki tässä jo pari vuotta suunniteltu!

Jos nyt sit puhuis vähän muustakin kun ruuasta kuitenkin. Eilen oli ehkä tähän asti rankin päivä täällä, jotenkin kaikki tuntu kaatuvan niskaan ja olin koko ajan ihan itku kurkussa. Näemmä voi sellanen pieni kulttuurishokki iskee vaikka onkin asustellut samassa maassa aikaisemminkin... Sain onneks purettua tuntojani äipälle ja Rimpelle ja illalla olo oli jo paljon parempi. Käytiin tytsyjen kanssa katsomassa yhtä heppaa ja neidit pääs myös ridailemaan. Hepan omistaja kysäs sitten loppuun että haluunko mäkin kokeilla, olin ihan intopinkeenä et joo todellakin, ja conssit jalassa ja ilman kypärää hyppäsin sitten hepan selkään (tai no ponin, ja kaikki pienet heppatytöt siellä ruudun takana tätä ei sitten kokeilla kotona, tai aikaisintaan sitten kun tajuutte ite miten tyhmää tällainen toiminta oikein on) ja vetäsin mä pikku pätkän laukkaakin! Mun sisäinen heppatyttö heräs hetkeks henkiin ja olin ihan soikeena onnesta. Sellaset pikku jutut saattaa täällä pelastaa muuten vähän nihkeen päivän.

Lauantaina otan suunnaks mitä luultavimmin Jennin hoodit, eli Ry cityn! Saas nähdä mitä siellä keksitään, ihana päästä vähän pois täältä landelta :D

Shopping i Kolding

Tänään starttasi kolmas viikko täällä ja fiilikset on edelleen ihan hyvät! Viikonloppu kului tosiaan rattoisasti Jenpan vieraillessa täällä mun landehoodeilla. Oli kyllä niin ihanaa viettää siskosten laatuaikaa, ja perjantaina nähtiin myös meidän ihanaa tanskalaista kaveria Cilleä pitkästä aikaa <3

Perjantaina hain Jennin tosiaan Middelfartin (ei varmaan kertaakaan olla pystytty Jenpan kanssa puhumaan tästä paikkakunnasta hajoilematta) asemalta ihan itse yksin autolla pelkkä navigaattori tukena ja turvana, ja siitä suunnattiin Kolding Storcenteriin joka on Jyllannin suurin kauppakeskus. Mähän en tosiaan Suomessa ihan hirveesti ole autolla ajellut (ehkä joku puol vuotta sit viimeks, hyvä jos silloinkaan), ja sit piti lähtee tonne tanskalaisille motareille huristelemaan. Voin sanoa että jos Jenni ei olis ollut siinä pelkääjän paikalla niin en todellakaan olis yksin lähtenyt sinne kruisailemaan :D Pienien eksymisten jälkeen löydettiin vihdoin paikalle, jopa ennen Cilleä, ja kierrettiin nopsasti pari kauppaa. Ostoksista voisin tehdä jopa ihan oman postauksen! Vaikka niitä olikin vaan muutama, mutta ai että mulla on ikävä sellasia vanhoja kunnon ostosten esittelypostauksia, joita joskus taisi tänne blogin puolelle tulla aika tiuhaankin... Noh äippä ja iskä, voitte ainakin olla musta ylpeitä kun oon rajottanu shoppaamista :D Ja nytkin ostin vaan tarpeellisia juttuja (=lämpöisiä vaatteita)!

Ja hei vau, otettiin Jennin kanssa jopa asukuvat! Mähän olin seota onnesta kun pääsin ihmisten ilmoille ja sain vähän jopa laittautua. Täällä kotosalla tulee lähinnä hiihdettyä sellaisissa kulahtaneissa lökäreissä tai leggareissa ja löysässä neuleessa, kun siivotessa sitä on mieluummin pukeutunut rentoihin vaatteisiin.

Täällä on tosi kiva kun mun kämpässä ei oo kuin sellainen pikkuruinen peili jossa näkee laittaa meikin, ja talon ainoa kokovartalopeili löytyy vanhimman tyttären huoneesta. En siis pahemmin tiennyt että miltä toi mun kyhäämäni asukokonaisuus oikein näytti :D Mutta rento ja mukava shoppailuasu se ainakin oli, ja tuo paita on ostos Rodokselta (ei jumpe vois vaikka niitäkin ostoksia esitellä täällä) ja se on kyllä niin ihanan rento päällä ja nuo pitsiyksityiskohdat on tietysti vaan plussaa. Pitsihame taas on keväinen tilaus henkkamaukalta ja se on ihan lemppari vaikkei ole täällä blogin puolella pahemmin näkynyt! Rodokselta on myös conssit, joiden aitoudesta en mene sanomaan yhtään mitään... Halvalla pääsin ja kasassa ne ainakin pysyy.

Käytiin missäs muualla kuin Jensenin pihvikeitaassa syömässä, ja on varmaan sanomattakin selvää että mä leijailin jossain seitsemännessä taivaassa ja nautin jokaisesta suupalasta. Olis tehny mieli tilata kolme eri jälkkäriä, kun noilla on vaan niin monta hyvää vaihtoehtoa! Mä tilasin yllättäen tollasen belgialaisen suklaakakun, joita viime Tanskan reissullakin taisin kittailla ihan antaumuksella... Seuraavaa Jensenin reissua odotellessa. Voi olla että piipahdan Köpiksen keskustassa ennen kuin tuun käymään Suomessa lokakuussa juhlimassa iskän viiskymppisiä, ja jos mulla on melkein koko päivä aikaa niin siinähän ehtii käydä syömässä vaikka pariin otteeseen. Kirjoitan varmaan ruoasta näin antaumuksella koska on hirveä nälkä, varsinkin näiden kuvien jälkeen! :D Mun perheessä tehdään siis ihan hyvää ruokaa ja totta kai saan ottaa jääkaapista sapuskaa aina kun tekee mieli, mutta mä yritän kovasti totuttautua tähän tanskalaiseen vähäravintoiseen kulttuuriin. Ei ihan sovi mun kulinaristiseen elämäntyyliin, jossa ruoka tulee tyyliin kaiken muun edellä. Haha.

Jenpan kameraan tallentui otoksia meidän lauantaisesta lenkistä Maxin kanssa, mutten niitä tähän jaksanut tunkea. Yritän joku lähipäivä postailla taas uudemman kerran niiden kuvien kera, nyt pakko painua pehkuihin koska taidan ajaa tytöt kouluun huomenna ensimmäistä kertaa!

Tiistaitunnelmia

Heipsan! Täällä on reilu viikko vierähtänyt tosi nopsaan ja tuntuu että olis ollut täällä jo pidempäänkin. Oon sopeutunut jo aika hyvin perheen rutiineihin, ja tytöt on kyllä niin ihania. Aina halii aamulla kun heräävät ja illalla ennen nukkumaanmenoa, ja varsinkin nuorempi tykkää kovasti hengailla sylissä ihan muuten vaan. Eilen tein ensimmäisen kauppareissuni autolla ja jännitti kyllä ihan törkeesti ajaa Tanskan liikenteessä, vaikka aika landella ollaankin eikä täällä mitään hirmuista trafiikkia ole. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja löysin ilman kommelluksia perille! Täällä on onneks aika paljon suoria teitä ja suuria liikenneympyröitä joista on melko helppo suunnistaa oikeaan suuntaan...

Aloitin oikeastaan vasta tällä viikolla työt ihan kunnolla, vaikka tietysti viime viikollakin tuli siivoiltua ja tehtyä muita kotiaskareita. Nyt teen päivittäin siivouksia listan mukaan, mikä helpottaa työtä kyllä tosi paljon eikä kaikkea siivousta tarvitse tehdä kerralla. Tässä talossa, tai enemminkin kartanossa, meinaa riittää kyllä siivottavaa :D Oon saanut perheen äidiltä ja isältä kiitosta työnjäljestäni, on kyllä kiva kuulla että ovat tyytyväisiä! Oon mä kyllä aika antaumuksella täällä paikkoja jynssäillytkin, mutta siitähän mulle maksetaan.

Tänään leivoin aamupäivästä sämpylöitä ja ai että niistä tuli hyviä vaikka ite sanonkin! Mun ensimmäiset ihan itse yksin leipomani sämpylät ja onnistui kyllä ihan nappiin. Jos lapset tykkää noista (selviää vasta tänään illalla kun molemmat on musikaalikoulussa) niin meinaan kyllä leipoa noita useamminkin, niin saa vähän vaihtelua tuolle ainaiselle ruisleivälle.

Perjantaina Jenppa suuntaa tänne Fynille viikonlopuksi ja ohjelmassa olis ainakin Jensens Bøfhus ja shoppailua Odensessa, can't wait!! Voi olla että silloin saan vihdoin jotain ajankohtaista kuvasaldoakin tänne blogin puolelle. Siihen asti mennään vanhoilla julkaisemattomilla kuvilla, tällä kertaa Kroatian reissusta... Eräs ilta meille järjestettiin paikallinen iltama, jossai saimme aitoa kroatialaista ruokaa, viintä ja maistella erilaisia liköörejä. Itselleni tuosta illasta jäi kyllä varmaan parhaat muistot koko reissusta, ruoka oli hyvää, samoin seura ja ihmiset jotka meille ruokaa tekivät olivat niin ihanan lämminhenkisiä ja sydämellisiä. 

Eli näillä mennään, ens kerralla tosiaan ehkä viimein jotain muutakin kuin supervanhoja otoksia tai landekuvia :'D Pikkusen muuten huomaa ettei suomen kielen sanajärjestys ole enää ihan hallussa ja pitää miettiä kahteen kertaan mitä kirjoittaa. Näin siinä käy kun puhuu pelkkää tanskaa päivästä toiseen...

"Har du en kæreste?"

Hengissä ollaan yhä edelleen, vaikkakin oikein mukavasti kipeänä. Piti tääkin tulla taas hyvään saumaan, kun em varmaan puoleen vuoteen ole sairastellut! Jennikin jännästi samoissa tunnelmissa (välimatkaa meillä on siis noin 1,5 tuntia junalla), ja kuulemma Rimpekin Suomen päässä. En tiiä miten tää on teleportaantunut kaikille kolmelle :D 

Arki on kuitenkin lähtenyt ihan mukavasti rullaamaan tätä kipeilyä lukuunottamatta, oon vihdoin tavannut kaikki tytöt ja ai että mä voisin adoptoida näistä jokaisen. Tanskalaiset lapset on vaan jotenkin niin sulosia, tottelee kun jotain käsketään tekemään (riippuu varmasti hyvin paljon kasvatuksesta...) ja muutenkin kertoo ihan mielettömästi kaikesta vaikka just ollaan tutustuttu. Yhden tytsyn kanssa tehtiin jo yhdessä ruokaa eilen, siinä vasta on muuten tanskalainen junior master chef. Tyyppi on jotain kahdeksan ja siinä mä seison tyyliin silmät pyöreenä kun toinen pistää hihat heilumaan keittiössä. Ja ruuasta tuli hyvää, kaikki tykkäs kovasti! Aina vähän jännittää kokkailla ulkomailla, kun esimerkiks tanskalaiset on kovin isänmaallisia ja jotkut on tosi skeptisiä uusien ruokalajien kokeilussa. Onneks tää perhe tuntuu olevan avoin uusille ruokaelämyksille!

Mä en yhtään muistanut vaihtovuodestani sellaista pikku seikkaa, että täällä syödään oikeestaan vaan kolme ateriaa päivässä. Aamupala, lounas ja päivällinen. Mut vähänkin paremmin tuntevat varmaan tietää, että mä kuolen nälkään täällä. Aattelin huomenna mennä ostamaan jotain (terveellistä) välipaloja tosta lähikaupasta, kun oon saattanu lapset kouluun. Luulen vähän että se mun viimekertainen +10 kilon manaatoituminen johtu siitä, että mä söin huonoja välipaloja, tyyliin Nutellaa ranskanleivän päällä tai jotain muuta yhtä ravitsevaa. Tällä kertaa mä pitäydyn täällä muutenkin vaan ruikkarissa (vaikka tanskalainen ei oo yhtään niin hyvää kuin suomalainen), ja pysyn kaukana ranskanleivästä.

Tästä viikonlopusta on tulossa varmaan kohtalaisen kiireinen kun kaikki neljä tytsyä on kotona, mutta ens viikonloppuna mulla on peräti kolme vapaapäivää! Silloin voi olla että otan suunnaksi Jyllannin ja meen tapaamaan Jenppaa ja tanskalaisia kavereita joita en oo ikuisuuteen nähnyt. <3

Ainiin, tänään oli niin ihana kun käytiin hakemassa ton perheen iskän kanssa hänen kaksi tytärtään koulusta ja meillä oli perheen parikuinen koiranpentu mukana, niin saatiin tietysti iso joukko innokkaita lapsia ympärillemme saapuessamme koulunpihalle. Mä siinä sitten näytin lapsille kuvia Manterosta ja Pepanderista ja ne oli ihan intopinkeinä ja ihmeissään kun mulla oli niin pieniä koiria Suomessa. Ja eräs poika kysyi sitten että mistä mä oon kotosin, ja kun vastasin että Suomesta, niin hän totesti että havaitsikin jonkinlaisen aksentin siinä mun tanskankielessä. Ja sitten eräs ylisöpö tyttö, ehkä noin kuusvuotias, kehu mun tanskaa kovasti ja kysäisi sitten kovin tuttavallisesti että onko mulla poikakaveria :'D Olin ihan et awww joo sori ei oo! Olis muuten varmaan halunnu että näytän kuvan siitäkin. Nää on kyllä vaan niin luppanoita nää lapset täällä.

Nyt mun on ihan pakko alkaa nukkua jos tältä tukkoisuudeltani edes unta saan, mut huomenna olis aikainen herätys ja muutenkin päivä täynnä touhua. Päivän kuvituksena sitten otoksia juhannuksesta (jep, hyvä Julia, nyt mennään jo syyskuun loppua pikku hiljaa...) kun mulla ei nyt täältä pöndeltä oo oikein mitään näytettävää :D

Täällä ollaan!

Heipparallaa ja terveisiä täältä Tanskan puolelta! Kaikki sujunut ihan mukavasti tähän asti, tosin oon ollut eilisillasta asti yksin kotona, perheen koiranpentu onneksi seurana. Huomenna nään tytöt ensimmäistä kertaa ja oottelen täällä jo ihan intopinkeenä!

Matka tänne ei sujunut ihan ilman minkäänlaisia mutkia, sillä mulla ja Jennillä oli molemmilla rapsakat 6 kiloa ylipainoa matkalaukuissamme, ja jouduimme maksamaan 140 euroa näistä liikakiloista. Kaiken kruunasi se, että siinä SASsin pisteellä oli itsepalvelu matkalaukkujen jättämisessä (missä sitä ees sais enää henkilökohtaista palvelua, kun kaikki tapahtuu nykyään koneiden avulla?) ja sitten siinä ainoalla exclusive-asiakkaiden tiskillä oleva rouva oli hivenen elämäänsä kyllästynyt, ja neuvoi erästä ulkomaalaistaustaista miestä tosi asialliseen sävyyn ("NONONONO!!! What are you doing?!?"). Voitte vaan kuvitella millasilla fiiliksillä minä ja Jenni lähdettiin matkaan tämän asiakaspalvelijan kanssa asioituamme, molemmat 140 euroa köyhempinä :D

Noh, päästiin kuitenkin bagaaseinemme matkaan ja tästä eteenpäin kaikki rullasi ihan mukavasti, lennot ja junat oli aikatauluissaan ja minä ja Jenppa pääsimme molemmat turvallisesti kohteisiimme. Mun perheen vanhemmat vaikuttaa ihan supermukavilta, ja tää näiden koiranpentu on tosi söpsäkkä, vaikka yrittääkin syödä kaikkea mikä liikkuu (ja mikä ei liiku). Ihana kun on ees jotain seuraa, tää talo on meinaa kunnon kartano ja täällä narisee epäilyttävästi aina silloin tällöin (nytkin tuolta kodinhoitohuoneen suunnalta kuuluu jotain epämääräistä naputusta mut mä en oo ihan niin urpo ku kaikki kauhuelokuvien sankarit jotka menee heti pää kolmantena jalkana tutkimaan asiaa). Onneks mulla on Max tässä turvana <3

Maxin kanssa on kivasti tullut ulkoiltua, ja oon liikkunut tässä parin päivän aikana varmaan enemmän kuin koko kesänä yhteensä (okei vähän liiottelin), ja mulla on jo selkä ja jalat ihan kipeenä kun ollaan niin vauhdilla menty. Pikkusen on enemmän voimaa tommosessa isommassa haukussa verrattuna meiän pikku musuttimiin! Pari tuntia sitten kun käytiin kävelyllä otin kameran mukaan ja sain napsaistua muutamat kuvat ympäristöstä, mutta kuvailen sitten paremmin kun ei oo tota riiviötä hihnassa ja pystyn keskittymään kunnolla kuvailuunkin :D Perus tanskalaiseen tapaan saatiin puolessa välissä matkaa vettä niskaamme samaan aikaan kun aurinko paistoi, ja nytkin täällä tulee taas vettä ku saavista kaatamalla. Mä voin kuvitella millanen etanoiden vallankumous tuolla vallitsee kun seuraavan kerran mennään ulos.

Tässä nyt ne muutamat kuvat mitä ehdin lenkillä nappasta, aika pöndellä ollaan... :D

kuinka monta etanaa mahtuu näin isoon pihaan?! veikkaan miljoonaa

Huomenna alkaa sitten se oikea arki, kun vanhemmat tulee kotiin reissusta ja tytötkin on maisemissa. Palailen tänne blogin puolelle heti kun aika antaa myöden.

Niiiin ja vielä kaikki muodin ystävät, tässä seuraavan kolmen kuukauden aikana ei välttämättä hirveesti tule asukuvia näkymään, kun tää ilmasto tosiaan on mitä on enkä välttämättä kulje niissä kaikkein trendikkäimmissä tamineissa täällä (ei sillä että harrastaisin sitä hirveesti Suomenkaan puolella...), mutta yritän mä tänne jotain muutakin sisältöä saada kuin pelkkiä landekuvia. Ja uuden vuoden jälkeen blogi palaa ihan normaaleihin aiheisiinsa! :)

Rodosasuja

Jaahas, sain mä tän luonnoksen tehtailtua samana iltana kuin viime postauksen, mutta unohdin sen lahjakkaasti sitten ajastaa. Noh, tässä se kuitenkin tulee, perinteiseen juliamaiseen tapaan monta päivää luvattua myöhemmin... :D

Tässä siis joitakin asukuvia Rodoksen reissulta. Ihan hirveästi ei jaksanut asuihin panostaa, sillä illallakin lämpötila hipoi lähemmäs kolmeakymmentä ja tuntui että naama suli ihan ilman meikkiäkin. Ehostus koostui lähinnä meikkivoiteesta, aurinkopuuterista ja huulikiillosta (god bless ripsienpidennykset). En tiedä miten mä nyt aloin meikeistä selittämään kun piti asuihin keskittyä, mutta olkoon se johdantona tuolle mun vähän ränsistyneelle lomalookille. Tukkakin on just sen näköinen että kampaajalle olis tarvetta, ja asia korjaantuikin onneksi pian matkan jälkeen... Vaatteista (lähinnä mekoista) tykkäsin kovasti.

Sellasia. Lähtö senkun lähenee, ja mä jotenkin tänään vasta kunnolla sisäistin asian. Sellainen ihan hienoinen paniikki on kehkeytymässä mun sisuksiin, kun olis sata asiaa mitä pitäis vielä ehtiä tehdä ja pari päivää aikaa. Huhhuh, ens kerralla saatankin sitten palailla vasta Tanskan puolelta!