Mulla alkoi siis maanantaina ihka ensimmäinen työssäoppiminen, ja oon tykänny ihan simona! Päivät on joka päivä kutakuinki kahdeksantuntisia ja tuun aina melko myöhään kotiin, ja oon aina ihan poikki ku pääsen kotiin. Onkohan ihan normaalia tykätä niin paljon työstä, josta ei edes saa palkkaa? Tänäänki jäin vapaaehtosesti vähän yliajaks. Mutku ne mun työkaverit on ihan huippuja ja mä tuun oppii tuolla vaikka mitä, niin en vois olla ilosempi :) Nyt oon jo ekan viikon aikana oppinu tekemään parafiinikäsihoidon, vaikkei mulla vielä montaa asiakasta oo ollutkaan. Onneks on vielä 9 viikkoa jäljellä, siinä ehtii oppia ihan mielettömästi kaikkee!
Mulla ei tänään oo enempää aikaa lörpötellä mitään, mut hengissä siis ollaan yhä edelleen. Vaikka työt imee lähestulkoon kaikki voimat musta (ainaki näin alkuvaiheessa kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä), niin onneks saan joka päivä suunnilleen puolisen tuntia hyötyliikuntaa kun kävelen töihin ja takaisin kotiin. Ihanaa kun on niin lyhyet työmatkat.
Tässä vielä pari kuvaa meiän murmelista, joka meni Mandya pakoon sohvan selkänojalle...
Peppiä vähän kyrsii kun Mandy seuraa sitä koko ajan ku hai laivaa. Neiti nauttii niistä hetkistä kun pääsee pikku riiviötä karkuun sohvalle peiton alle.
Ylihuomenna kutsuu Turkuuu ! Jos sit sen reissun jälkeen sais vaikka taas asukuviakin esiteltäväks tänne :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti