Tuesday is a great day to start over

Heippa murmelit! Ihme jos siellä ruudun toisella puolella enää lukijoita edes löytyy, tää postaustahti kun on niin satunnaista ja laiskaa. Mä taidan olla tässä pienen (tai itse asiassa ehkä vähän suuremmankin) elämänkriisin keskellä. Opiskelupaikka jäi sitten yhden varasijan päähän, YHDEN! Olin siis tosiaan alun alkaen varasijalla kahdeksan. Ei se nyppinyt vielä niinkään pahasti, tää pikkuisen enemmän.

Nyt mulla pyörii vuorokauden ympäri päässä kysymys. Mitä seuraavaksi? Töitä olis tarkoitus puurtaa vielä seuraava vuosi, mutta ajattelin mahdollisesti karata hetkeksi ulkomaille. Mulla on jotenkin niin kova vapaudenkaipuu, halu nähdä maailmaa. Vaikka se "maailma" tarkoittaiskin vaan mun niin sanotusti toista kotimaatani, Tanskaa. Jonnekin olis pakko päästä vähän tuulettumaan. Suunnitelmat on kuitenkin ihan auki, koska kämppäasiat vaatii pientä fiksailua ja muutenkin kaikki käytännön järjestelyt, joiden ajatteleminen aiheuttaa ahdistusta jo tässä vaiheessa.

Hirveen kiva, kun aina postaustauon jälkeen tuun kirjottelemaan tänne näin yltiöpositiivisissa merkeissä :D Pahoittelen! Pienimuotoinen ajatusten purkaminen helpottaa ainakin hetkeksi. Seuraavaksi sitten niitä positiivisempia kuulumisia!

Kotiuduin siis viime lauantaina Kroatian reissulta, ja täytyy kyllä myöntää että näitä kuvia katsellessa tulee aika kova kaipuu takaisin. Dubrovnik auringon laskiessa oli kyllä kaunis näky. Meidän kreisi matkapoppoo teki reissusta ainutlaatuisen, vaikka yhdeksän ihmisen seurueessa konflikteilta ei voi ihan välttyä. Kaiken kaikkiaan matkasta jäi roppakaupalla hyviä muistoja. Mieltä lämmittää onneksi pikkuisen että alle kahden viikon päästä makaan taas Rodoksen auringon alla... Köyhänä mahdollisesti, mutta ainakin ihan helkkarin onnellisena.