Hello Oktober

Hupskeikkaa, taas on päässyt vierähtään yli viikko viime päivityksestä. Aika menee täällä jotenkin ihan ihmeellisen nopeesti, ja tänään täytyi pitkästä aikaa kattoa kännykän kalenterista että moneskohan päivä oikeen mahtaa olla. Sen verran kartalla kuitenkin olin että tiesin syyskuun vaihtuneen lokakuuksi... :D Mut pikkusen järkytyin siitä, että mennään jo näin "pitkällä" lokakuussa. Enää reilu viikko niin pääsee moikkaamaan Suomen musuttimia! <3

Tässä vielä muutamat kuvat lenkiltä, joka minä ja Jenni käveltiin Maxin kanssa sillon kun Jenppa oli täällä visiitillä. Tää Tanskan sää on yllättänyt mut ihan täysin! Olin varautunut siihen, että täällä sataa tyyliin 24/7 ja on kylmä ja tuulee ja yyyh. Mut tänäänkin täällä on ollut +16 astetta, arska paistellut ja meinasin saada lämpöhalvauksen kun kävin 500 metrin päässä kaupassa parkatakki päällä. Oli vähän turha joo. Kävin sit Maxin kanssa lenkillä ilman takkia eikä tullu kyllä yhtään kylmä. Kyllä mulle kelpaa tällanen lokakuu :D

Ah toi alin kuva, mun ja Jennin tankkauspäivä... Kumpikin on täällä ollut tosiaan vähän nälissään tän tanskalaisen ruokailurytmin takia, niin päätetiin santsailla oikein antaumuksella. Vaikka oltiin ihan ähkyssä (eikä kyllä saatu tuhottua ees koko tota satsia), niin kelpais jo uudestaan vähän tankkailla. Onneks täällä vietetään perjantaina kahden lapsen yhteissynttäreitä, ja ensi viikolla juhlat jatkuu kun perhettä tulee eri päivinä juhlistamaan tyttöjä... Ja torstaina pääsenkin jo Suomeen äipän hellään huomaan ja meinaan kyllä tankata sielläkin niin että napa ruskaa. Anteeks kun tää mun blogin sisältö on näin ruokapainotteista, mä luulen et mä kohta perustan sellasen spin off-blogin kun Tulevaisuuteni manaattina :'D Sitä onki tässä jo pari vuotta suunniteltu!

Jos nyt sit puhuis vähän muustakin kun ruuasta kuitenkin. Eilen oli ehkä tähän asti rankin päivä täällä, jotenkin kaikki tuntu kaatuvan niskaan ja olin koko ajan ihan itku kurkussa. Näemmä voi sellanen pieni kulttuurishokki iskee vaikka onkin asustellut samassa maassa aikaisemminkin... Sain onneks purettua tuntojani äipälle ja Rimpelle ja illalla olo oli jo paljon parempi. Käytiin tytsyjen kanssa katsomassa yhtä heppaa ja neidit pääs myös ridailemaan. Hepan omistaja kysäs sitten loppuun että haluunko mäkin kokeilla, olin ihan intopinkeenä et joo todellakin, ja conssit jalassa ja ilman kypärää hyppäsin sitten hepan selkään (tai no ponin, ja kaikki pienet heppatytöt siellä ruudun takana tätä ei sitten kokeilla kotona, tai aikaisintaan sitten kun tajuutte ite miten tyhmää tällainen toiminta oikein on) ja vetäsin mä pikku pätkän laukkaakin! Mun sisäinen heppatyttö heräs hetkeks henkiin ja olin ihan soikeena onnesta. Sellaset pikku jutut saattaa täällä pelastaa muuten vähän nihkeen päivän.

Lauantaina otan suunnaks mitä luultavimmin Jennin hoodit, eli Ry cityn! Saas nähdä mitä siellä keksitään, ihana päästä vähän pois täältä landelta :D