Sadepäivän antimia

Hyi mikä sää. Arvatkaa vaan kuka Sherlock keksi kävellä 2 kilometrin matkan himaan, vaikka taivaalta tuli vettä ku saavista kaatamalla... Olin ku uitettu koira päästessäni kotiin. Mut mun mielestä on niin turha tulla toi pikkumatka junalla! Ei mua sinänsä haitannu että ballerinat (jotka oli muuten vitivalkoiset mutta eipä oo enää) kastu ihan litimäriks, oli jotenkin hauska hyppiä ulkona sateella, varsinkin kun ei ollut niin kauhean kylmä kuitenkaan. Ne madot mua siellä eniten ällöttää, yäää.

Alan kohta väsäämään smoothieta, johon tulee kuvissa näkyviä aineita eli tuollaista kuningatarmarjasekoitusta jossa on mustikoita ja vadelmia, sekä maitorahkaa ja bulgarianjogurttia. Makeutta smoothieen saan lisäämällä sekaan vähän hunajaa.

Smoothie-tuokion jälkeen voisin köllähtää sohvalle hetkeks aikaa. Vielä parempi olis, jos jaksaisin eka vääntää muutamat vatsalihakset ja vasta sen jälkeen rentoutua. Mutta saa nyt nähdä, Peppikin on jotenkin niin levoton ja läheisyydenkaipuinen tällaisella sadesäällä. Raukka säikähtelee sateen ropinaakin, se pelästyi mm-kisojen aikaan kun joku täällä lähiseudulla pamautteli raketteja ja toi ropina vissiin jotenkin muistuttaa sitä siitä...

Nyt se murmeli nukkuu tossa takana olevalla karvamatolla fleece-peittoon kääriytyneenä, kun ei halunnut nukkua yksin olkkarissa.

Tänään olis vapaaehtoista luistelua, saa nähdä jaksanko lähteä vai jumppailenko vaan himassa. Toisaalta tekis mieli mennä, mutta ei siellä oo mitään opetusta niin seilailisin vaan ympäri kenttää ja koittaisin tylsyttää yliteräviä uusia luistimiani :D Oli ihan kiva kun ekaa kertaa olin niitä testaamassa, niin kaikki meni ihan hyvin siihen saakka kunnes piti alkaa jarruttamaan. Meinasin siinä vetää sellaset lipat että morjens... Hengissä kuitenkin ollaan yhä edelleen :D