Tunikadilemma

Väsyttää ihan laittoman paljon ja karsee nälkäki ois, mut en uskalla ees unelmoida siitä että jääkaapista löytyis mitään lohtua asiaan. Sorruin muuten eilen ja söin vähän sipee ja dipee, shame on me. Mut sipsipussi pysy koko ajan mun pikkusiskon sylissä, ja napsin siitä vaan välillä muutaman... Joten sain ehkä mun siskon näyttämään syylliseltä sipsien katoamiseen? :D Haha. Mut eipä tuu varmaan pitkään aikaan taas sorruttua, sen verran huono omatunto (ja olo) niistä tuli. En mä nyt herranjumala kaikkee hyvää kiellä elämästäni, mut esim sipet on vaan niin ylisuolasii, hyi.

Mulla tuli aamulla taas niin järkky kiire kouluun, et heitin nopeasti päälle kirpparilta ostetun vaakaraitaisen tunikasysteemin (ja nimenomaan tunika, en nimittäis tota mekoks). Hyi sieni et vaakaraidat oikeesti leventää!? Tykkään niin sikana ton koltun raitojen väreistä, mut ite vaatteesta en oikeen tykkää. Jos osaisin ommella, yrittäisin syseltää tosta vähän mielekkäämmän vaatteen, mut oon totaalitampio ompelukoneiden(kin) kanssa, joten ei oikeen onnistu.


Tunika: kirpparilta

Yritin jo mielessäni kaavailla miten saisin tosta väännettyy jonkinlaisen haalarin, mut mä nään silmissäni vaan sen lopputuloksen, en mitään keinoa päästä sinne tavoitteeseen. Huoh.

Mennään vähän illemmalla äipän kans viemään Peppi eläinlääkäriin, saa nähä mitä siitäkin tulee... Peppi osaa olla oikee draamaqueen kaikissa sille vähänkin jännissä tilanteissa aina automatkoista alkaen. Neiti vaan tutisee ja vinkuu onnettomasti ja kattoo sellasella koiranpentu-ilmeellä ihan ku yrittäen sanoa "voisitsä viedä mut pois täältä?" :D

Mutjoo, nyt on kyl pakko mennä etsimään jotain syötävää. Ciao!